Tapanipäivän ajelu Cartagenaan

Joulukoristeet ovat löytäneet itselleeni turvallisen ja tutun paikan hyllyillä. Ilotulitteitten valaisema taivas tummui taas. Uusi vuosi oli saanut alkuunsa ja kuka mennyttä vuotta edes muistaa? Niin nopeasti aikaa rientää. Minun kamerani muistikortti kuitenkin saa minut muistamaan annetuista lupauksista. Lupauksista päivittää blogiani. Niinpä palaan Tapanipäivään ja nimenomaan Tapanipäivän ajeluun Cartagenaan. Kolmen naisen retki siitä tuli. Yksi työkaveristani on asunut Espanjassa 4 vuotta, toinen saapui elokuussa ja minä olen ihan vihreä =D Olipas hieno, että löytyi halukkaita retkelle.                  CT_teatro_romano_y_catedral

Cartagena on satamakaupunki Murcian alueella.
Kaupunkiin perusti vuonna 227 eKr Hasdrubal iberialaisten asustuksen paikalle ja nimesi sen Karthagoksi (Qart Hadasht). Siitä tuli Iberian niemimaan tärkein piste karthagolaisille. 209 eKr roomalaiset valloittivat kaupungin ja nimeksi Cartago Nova. Roomalaisten jäljiltä on tänä päivän asti säilynyt roomalainen teatteri. Läpimitaltaan 100 metriä jää se Rooman Colosseumin varjoon, mutta on kuitenkin suurin Espanjassa. Ajatelkaa, se rajattiin 2 vuosisadalla jKr ja on säilynyt tähän asti!!! Miten ihmeessä nykypäivän rakennukset, huolimatta koko mahtavasta tekniikasta ja tiedosta-taidosta ei meinaa pysyää kun 50 vuotta. Ja hyvää jos näinkin kauan.

 

venesatama

venesatama

IMG_0465     IMG_0462           IMG_0466

Saavuttuamme kaupunkiin jätimme auton parkkihalliin ja kävelimme rannalle. Aamu oli ”kylmä”. Se tarkoittaa 15-16 astettaa klo 10. Päätimme nauttia auringosta ja katsoa rauhallista rantapromenadia. Ajattelimme, että mikäli mahdollisuus tulee, katsotaan aluetta jonkun pikkulaivan partaalta. Sitä ei tullut, koska laiva nosti ankkurin meidän nenän edestä. No voihan nenä! Kävelimme varttitunnin pitkin rantakatua ja suuntauduimme vanhankaupunkiin. Pääkatu oli vielä melkein tyhjä. Pikkukaupat vasta aukaisivat ovensa. Kaupungintalon edessä pikkupoika yritti murtaa krokotiilin hampaita ja pikkuhauva odotti surullisen näköisenä isäntää.

IMG_0471         IMG_0469

   IMG_0472                 IMG_0496

Kävelimme hidasti pitkin katua ja yritimme hahmottaa miten espanjalaiset viettävät toista joulunpyhä. Torreviejasta Cartagenaan oli suunnilleen 40 minuutin matka ja tässä vaiheessa meistä alkoi tuntumaan, että aamukahvista on kulunut ikuisuus. Auringonpuolinen kahvila löytyi ja jokainen tilasi mitä mieli teki: toiset pelkkä cafe con leche (maitokahvia) ja minä lisäksi bocadillon.

IMG_0482              IMG_0477

IMG_0480           IMG_0478

Kiireetön aamu. Totesimme, että on hyvin erilaista viettää joulu palmujen alla. Oikeasti tuli tunne, että ei osaa olla. Sitä vaan katselee ja yrittää hahmottaa että kuinka tässä nyt toimitaan. Entä mitä on tehty turisteja varteen? Miten on otettu huomioon ihminen kuka tulee ensi kertaa kaupunkiin. Etsittiin käsiin turisti-info. Pienessä huoneessa tuntui jotenkin tyhjältä. Yhdessä stendissä näkyi postikortteja. Ikkunapöydällä pari pientä taitettua kartta. Pöydällä työntekijän edessä tietokone ja pari printattu tiedostoa. Kyseltiin kartta. Meille annettiin kaksi. Kysyttiin – eikö jokaiselle sais ollaa omaa. No ei saanut. Ehkä hän arveli, että me kaikki ollaan sukulaisia tai asutaan yhdessä kimpassa. Olkoon. Minulle on koko tämän jakson aikana tuntunut että espanjalaiset ovat todella ystävällisiä matkailijoita kohti, mutta ei erityisemmin niitä ajattele.

IMG_0474      IMG_0488

Esimerkki, halusin järjestetylle retkelle. Hotellien aulasta voi yleensä löytää matkajärjestäjien mappeja erilaisine retkine. Mutta ei täällä. Tiskillä sanottiin että ei meillä täällaista ole. Mistä sitten turisti löydä tarvittavat kohteet? Kyllä Torrevijassakin on matkanjärjestäjiä. Esimerkiksi Corte Ingles (meillä vastaava olisi Stockmann) järjestää matkoja ja niitä on useita muitakin. Mutta sitä varteen sinun täytyy tietää minne mennä, missä se toimisto sijaitsee. Miksi ei voitaisi tehdä sitä asiakkaalle helpoksi. Vaikkapa turisti-infossa vois olla esillä matkajärjestäjien stendit. Minusta tuntuu, että täällä olisi mahdollisuuksia kohentaa tilannetta vaikka kuinka. Nyt ajatukset takaisin Cartagenan. Kello alkoi lähestymään 12 ja kadut täyttyivät asukkaista. Kaupungintalon viereisessä puistossa oli kokonainen pomppulinna. ”Kultainen mies” vihelteli lintuna kun sille kolikko heitettiin, Mikki taitteli mitä ihmeellisismpiä kuvioita ilmapalloista. Ruokapaikat täyttyivät asiakkaista. Iloisuus ja rentous – tässä yhteenveto. Iloisina ja rentoina poistuimme Cartagenasta ja totesimme, että kaikki oli just niin hyvin kun olla voi. Mitä ihminen oikeasti tarvitsee ollakseen onnellinen? Valoa ja lämpöää. Ruokaa. Paikkaa, mitä voi kutsua kotiksi. Perhettä ja ystäviä. Naurua ja hauskaanpitoa! Siinä ne!

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s