Mira – Papa Noel, Papa Noel!

                 kuusi

Jouluaatto. Kahvilaan ja kauppaan alkaa tullaa ihmisiä. Kuka tulee aamukahville tai glögille, kuka kyselemään onko siirappia tai saaristolaisleipää tai edes perunalaatikkoa. Valitettavasti laatikot ovat loppuneet. Yksi leipää on vielä pakastimessä ja pikkaisen joulutorttuja. Niin vilkasta on ollut kaupan puolella. Kuuluu iloista puhesorinaa. Erkka, kahvilanpitäjä, kerro yhdelle rouvalle, että hän oli ollut aikomuksessa jättää joulunvietto väliin, mutta eipäs onnistuu – hänet on kutsuttu jo kahden paikkaan. Voi miten ihanaa, ajattelen! Joku tulee ja osta 10 karjalanpiirakka. Iäkäs mies tilaa jo toista annosta brändiä. Nuori äiti hakee Nan – maitoa. Norjalainen rouva halua kertoa, miten iloiseksi hän tuli, kun heti kahvilan ovella sai tuntumaan, että hän on tervetullut. Voi! Miten hienoa, että hänestä näin tuntuu…

Illalla suunnistelin keskustaan, kirkonaukiolle. Kävelin ranta pitkiin. Tuntui kun kaikki olisivat yhtäkkiä jonnekin kadonneet. Sisällä varmasti -ajattelin, joulupöydässä.

        IMG_0371             IMG_0373

IMG_0408            IMG_0418

merelle katsova nainen -patsas

      merelle katsova nainen -patsas      

Yksittäiset ihmiset siellä sun täällä. Nopeasti pimenevä päivää. Ajattelin jo kääntyä takaisiin. Toisaalta, pitkän matkan olin jo tehnyt, Voisinhan vilkaista keskukseenkin. Rannalta 10 min matka. Yhtäkkiä olin keskellä vilskettää. Kauppakatujen somistetut ikkunat ja oi ihme, joulun viettäjiä! Parkinreunalla autolava sekä joulupukki. Ajattelin, että ilmeisesti turisteja varteen.

IMG_0353     IMG_0349

IMG_0351       IMG_0350

IMG_0334        IMG_0335

IMG_0415

Mitä lähemmäksi kirkkoa, sitä enemmän ihmisiä tuli vastaan. Kirkonaukiolla ja sitä reunustavalla kadulla odotti jo parisen sataa aikuista – lasta. Kyselin, mitä tässä tapahtuu. Papa Noel, Papa Noel on tulossa, sain vastaukseksi.

IMG_0430

Kysyin, milloin? Joku sanoi, että täsmälleen ei tiedä, mutta varmasti pian. Käytin aikaa katsellakseen ja ostaakseen paahdettuja kastanjoja. Ne maistuivat uuniperunoille.

IMG_0356                 IMG_0362

IMG_0424    IMG_0431

IMG_0406    IMG_0433

Lapset pyörivät vanhempien ympärillä, pyydettiin pipaksia (auringonkukan siemeniä) tai karkkeja ja toistettiin kysymystä milloin hän tulee?

Jostain kauempana kuului torven soittoa ja joulumusiikkia – nyt hän tulee!!!

IMG_0440

Tuttu autolava lähestyi ja joulupukkeja, oi, niitä oli ainakin 10! Odottavista aikuisista tuli hetkessä lapsia (minä mukaan lukien) ja lapset …..

IMG_0444       IMG_0453

IMG_0451

Rumpuja, palloja ja pehmoleluja heiteltiin autolavalta. Hyvää joulua – Feliz Navidad toivotettiin ja yhtäkään todista naama en huomannut. Oli juhlan aikaa.

IMG_0459

Takaisin asunnolla ajattelin, että kuitenkin kaikki eivät hymyilleet. Näin lapsia kyynelet kasvoilla. Voi harmi! Niille ei riittänyt lahjoja. Vaikka ei se rumpu tai pallo tai pehmolelu itsestään mitään erikoista ollut. Mutta jäädä joulupukin lahjoitta, se oli varmasti kaikein ikävin. Sellainen oli jouluaatto Torreviejassa vuonna 2014. Lopetin sen kupillisella kahvilla ja piparilla.           Ja hymyilin. Oli ollut hieno päivää!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s