Levyraatia ja joulukinkku bingoa

Itsenäisyyspäivän cava – pöytä

Edellinen viikko  oli todella työläistä – Murcian retkelle valmistautumisen lisäksi tuli olla valmiina itsenäisyyspäivän tilaisuutta varteen.

Meidän oli somistettava kauppa-kahvila, keksittävää ohjelma 4 tunniksi ja toteutettava se. Vakoilu suomi-seuran kotisivuille antoi tiedon, että niiden itsenäisyyspäivän tapahtuma alkaa vasta klo 15. Niinpä aikaistettiin meidän tilaisuus ja tuotiin se aamulle. Alkuaika klo 10 ja loppu klo 14. Aluksi cava (espanjalainen kuohuviini) ja sinivalkoisen Fazerin  tarjoilu kaikille tulijoille, sen jälkeen rentoa keskustelua. Klo 10.30 lämmitteli Susanna saapuneita (niitä oli ehkä 15-20) erilaisella tietovisalla. Suunnilleen kello 11 alkoi Levyraati.

Perjantai iltapäivän aikaansaannoksia.

Kahvila oli jo täyttynyt aika mukavasti ja tunnetuille suomalaisille biiseille annettiin pisteitä 1-10. Voi että, pahoittelen, en muista enää mikä biisi se voitti – oliko kenties Jari Sillanpään esittämä ”Kun puhut rakkaudesta” tai Paula Koivuniemen ”Tummat silmät, ruskea tukka”. Niin ehkä näin, molemmat sävelet keräsivät runsaasti pisteitä ja seuraava numeromme olikin numerolabyrintti. Espanjankielen tunnilla Omniassa saimme tehtävän – muodostaa numeroista polku ja sanoa  numerot kaverille espanjaksi. Susanna toisti tehtävän ja hyvin se suomalisilta meni – melkein kaikki tiesivät numeroita espanjaksi. Sen jälkeen  tauko. Tarjoilla oli pikkutapaksia suomalisen tapaan. Tapaksia ja rentoa seurustelua.

pikkutapakset (alkupalat)
suomalaisittain – ruisleipää, pipareita, päällä silliä, lohta ja mätiä. Kaiken kruunuksi suklaakakku pala sini-valkoisella kuorrutuksella.

Kuka mistään puhui en tietä ja vaikka olisinkin kuullut, en voi sitä täällä toistaa – vaitiolovelvollisuus on lukinnut  kieleni täältä osalta. Mutta, tyytyväisiä asiakkaat olivat ja naurua kuului. Se oli meille merkki, että kaikki on hyvin. Seuraavaksi kinkku-bingoa. Susannan kanssa harjoiteltiin pari päivä aikaisemmin asunnollamme, olihan minun tietävää kuinka kauan koko se juttu kestää. Saatiin makeat naurut kun koneesta tuli palloja yhtäkkiä tiuhaan tahtiin ja monet vierivät jopa pöydän alle. Etsittiin siis numeroa 59 lattialistojen välistä ja kyllä se sieltä onneksi löytyi.

Hei, älä naura! Se kiinalainen ”bingokone” toi yhdelle pariskunnale joulukinkun.

Täytyy sanoa, että bingo oli todella kansainvälinen: pallot olivat kiinalaisia, ympäristö espanjalainen, bingoemäntä virolainen ja pelaajat suomalaisia. Pelattiin 3 rivin vaakabingoa ja ensimmäisenä – yhden rivin täyttäneelle meni Juhla Mokka kahvipaketti. Kahden rivin bingo sai palkinnoksi punaviinin ja kolmen rivin onnekkaalle tuli kun tulikin joulukinkku. Minulla oli itseasiassa kova muistaminen – Susanna muistutti minua jatkuvasti siitä, että en sanoisi joulupossu – bingo! Olin kerran pudottanut sen ilmaisun ja seurauksena sain kuulla jatkuvia muistutuksia. Olin aivan varma, että juuri väärin tulen sanomaan. Katsokaas, minun virolaiset aivot käyttäytyvät joissakin kohdissa ihan miten ne haluavat ja yleensä ne haluavat sujauttaa aivan normaalin suomalaisen tekstin sisään yhtäkkiä vironkielisen sanan tai parhaimmassa tapauksessa tyytyvät vaan vironkieliseen taivutukseen. Hyvää. Mennään asiassa eteenpäin. En mokannut, sanoin kaikki tarvittavat sanat ihan hyvällä suomen kielellä ja ”käynnistin” bingo koneen. Ensiksi se meinasi hajota, mutta kasasin sen nopeasti ja kukaan ei huomannut mitään, koska ”tekniikan ihme”  oli viety tiskin taakse piiloon.  Loppu hyvin, kaikki hyvin!!! Kaiken kukkaroksi pari leidia ehdotti, että  joka lauantai voisi olla bingoa. Nyt on hyvä neuvo tarpeeseen – mistä löytyy kunnon bingokone?