Yhteenveto

IMG_0503Oletteko joskus seisoskellut rannalla ja katsellut horisontilla näkyvää täplää? Se on ollut melkein neulanpään kokoinen. Usein tekisi mieli olla siellä kaukana, tutustua siihen usvasta hahmottuvaan. Joskus se on jopa onnistunut ja joskus on täytynyt toteaa, että kuvitelma oli paljon kivampi kuin mitä todellisuus. Täällä kerta todellisuus osoittautui loppujen lopuksi paljon mieluisammaksi kuin mitä kuvitelma oli. Puhun tietysti harjoittelupaikastamme. Muistan miten epämääräinen käsitys meillä oli koko paikasta, ihmisitä ja miten vähän kuvittelimme työtehtäviä. Kaksi alkuviikkoa kulusit pääsärkylääkkeitä napsiessa ja pohtiessa miten selviytyä. Mutta pikkuhiljaa askel askelelta alkoi sujumaan. Itseluottamus lisääntyi tehtävien onnistumisen myötä. Tutuksi tuli työpaikka, lähikauppa, kaupunki, rantapromenadi ja tietenkin ihmiset. Kukaan ei purrut, puhelin ei ollut enää isoin vihollinen (viholliseksi se jäi kuitenkin) ja ovesta sisään tulija ei kauhistuttanut. Perjantai saapui myös kohtuullisen nopeasti. Vakuutimme toisillemme, että me ollaan harjoittelemassa, oppimassa, kehittymässä mutta siitä huolimatta halusimme olla tasavertaiset toisten työntekijöiden kanssa. Tiedättekö mitä? Uskon, että se lopuksi onnistui. Vau! Se oli aikamoinen tunne. Me emme ainoastaan pärjännyt vaan tulimme oikein loistavasti toimeen. Kiitos, että saimme mahdollisuuden katsoa usvan taakse!

Hei! Mitä kuuluu?

Tänä illalla ajattelen kaikkia teitä, ketkä olette työharjoittelussa. Olkoon Suomessa tai ulkomailla. Jotkut teistä ovat jakson lopettaneet, toisilla varmasti viimeinen viikko meneillä ja joillakin kuukausi edessä. Miten voitte ja jaksatte? Miten on mennyt? Oletteko suorittaneet näytöt tai ovatko ne vielä edessä? Oletteko väsyneet, onneliset, turhautuneet, surulliset, helpottuneet… Minun osaltani arviointitilaisuus on käyty ja kaksi tutkinnon osa on nyt olemassa. Hienosti meni vaikka itse tilaisuus pikkaisen jännitti. Mielestäni olin tehnyt parhaani, mutta ei sitä ikinä tiedä kuinka toiset kaiken näkee ja ottaa. Millaiset odotukset ovat työnantajilla olleet ja ovatko ne täyttyneet.

IMG_6431

Kun etsin kuvaa tänne tekstiin, ajattelin, että jouluinen katuvalojen loiste sopii hyviin!  Uskon näet, että me kaikki olemme loistaneet pieninä valoina niissä lukemattomissa työtehtävissä ja erilaisissa yrityksissä ja iso valaistus niistä pienistä valoista koostuukin. Pidelen peukkuja niiden puolesta, kenellä arviointi vielä edessä – menköön kaikki hyviin!

Parhaat terveiset teille!

Tapanipäivän ajelu Cartagenaan

Joulukoristeet ovat löytäneet itselleeni turvallisen ja tutun paikan hyllyillä. Ilotulitteitten valaisema taivas tummui taas. Uusi vuosi oli saanut alkuunsa ja kuka mennyttä vuotta edes muistaa? Niin nopeasti aikaa rientää. Minun kamerani muistikortti kuitenkin saa minut muistamaan annetuista lupauksista. Lupauksista päivittää blogiani. Niinpä palaan Tapanipäivään ja nimenomaan Tapanipäivän ajeluun Cartagenaan. Kolmen naisen retki siitä tuli. Yksi työkaveristani on asunut Espanjassa 4 vuotta, toinen saapui elokuussa ja minä olen ihan vihreä =D Olipas hieno, että löytyi halukkaita retkelle.                  CT_teatro_romano_y_catedral

Cartagena on satamakaupunki Murcian alueella.
Kaupunkiin perusti vuonna 227 eKr Hasdrubal iberialaisten asustuksen paikalle ja nimesi sen Karthagoksi (Qart Hadasht). Siitä tuli Iberian niemimaan tärkein piste karthagolaisille. 209 eKr roomalaiset valloittivat kaupungin ja nimeksi Cartago Nova. Roomalaisten jäljiltä on tänä päivän asti säilynyt roomalainen teatteri. Läpimitaltaan 100 metriä jää se Rooman Colosseumin varjoon, mutta on kuitenkin suurin Espanjassa. Ajatelkaa, se rajattiin 2 vuosisadalla jKr ja on säilynyt tähän asti!!! Miten ihmeessä nykypäivän rakennukset, huolimatta koko mahtavasta tekniikasta ja tiedosta-taidosta ei meinaa pysyää kun 50 vuotta. Ja hyvää jos näinkin kauan.

 

venesatama

venesatama

IMG_0465     IMG_0462           IMG_0466

Saavuttuamme kaupunkiin jätimme auton parkkihalliin ja kävelimme rannalle. Aamu oli ”kylmä”. Se tarkoittaa 15-16 astettaa klo 10. Päätimme nauttia auringosta ja katsoa rauhallista rantapromenadia. Ajattelimme, että mikäli mahdollisuus tulee, katsotaan aluetta jonkun pikkulaivan partaalta. Sitä ei tullut, koska laiva nosti ankkurin meidän nenän edestä. No voihan nenä! Kävelimme varttitunnin pitkin rantakatua ja suuntauduimme vanhankaupunkiin. Pääkatu oli vielä melkein tyhjä. Pikkukaupat vasta aukaisivat ovensa. Kaupungintalon edessä pikkupoika yritti murtaa krokotiilin hampaita ja pikkuhauva odotti surullisen näköisenä isäntää.

IMG_0471         IMG_0469

   IMG_0472                 IMG_0496

Kävelimme hidasti pitkin katua ja yritimme hahmottaa miten espanjalaiset viettävät toista joulunpyhä. Torreviejasta Cartagenaan oli suunnilleen 40 minuutin matka ja tässä vaiheessa meistä alkoi tuntumaan, että aamukahvista on kulunut ikuisuus. Auringonpuolinen kahvila löytyi ja jokainen tilasi mitä mieli teki: toiset pelkkä cafe con leche (maitokahvia) ja minä lisäksi bocadillon.

IMG_0482              IMG_0477

IMG_0480           IMG_0478

Kiireetön aamu. Totesimme, että on hyvin erilaista viettää joulu palmujen alla. Oikeasti tuli tunne, että ei osaa olla. Sitä vaan katselee ja yrittää hahmottaa että kuinka tässä nyt toimitaan. Entä mitä on tehty turisteja varteen? Miten on otettu huomioon ihminen kuka tulee ensi kertaa kaupunkiin. Etsittiin käsiin turisti-info. Pienessä huoneessa tuntui jotenkin tyhjältä. Yhdessä stendissä näkyi postikortteja. Ikkunapöydällä pari pientä taitettua kartta. Pöydällä työntekijän edessä tietokone ja pari printattu tiedostoa. Kyseltiin kartta. Meille annettiin kaksi. Kysyttiin – eikö jokaiselle sais ollaa omaa. No ei saanut. Ehkä hän arveli, että me kaikki ollaan sukulaisia tai asutaan yhdessä kimpassa. Olkoon. Minulle on koko tämän jakson aikana tuntunut että espanjalaiset ovat todella ystävällisiä matkailijoita kohti, mutta ei erityisemmin niitä ajattele.

IMG_0474      IMG_0488

Esimerkki, halusin järjestetylle retkelle. Hotellien aulasta voi yleensä löytää matkajärjestäjien mappeja erilaisine retkine. Mutta ei täällä. Tiskillä sanottiin että ei meillä täällaista ole. Mistä sitten turisti löydä tarvittavat kohteet? Kyllä Torrevijassakin on matkanjärjestäjiä. Esimerkiksi Corte Ingles (meillä vastaava olisi Stockmann) järjestää matkoja ja niitä on useita muitakin. Mutta sitä varteen sinun täytyy tietää minne mennä, missä se toimisto sijaitsee. Miksi ei voitaisi tehdä sitä asiakkaalle helpoksi. Vaikkapa turisti-infossa vois olla esillä matkajärjestäjien stendit. Minusta tuntuu, että täällä olisi mahdollisuuksia kohentaa tilannetta vaikka kuinka. Nyt ajatukset takaisin Cartagenan. Kello alkoi lähestymään 12 ja kadut täyttyivät asukkaista. Kaupungintalon viereisessä puistossa oli kokonainen pomppulinna. ”Kultainen mies” vihelteli lintuna kun sille kolikko heitettiin, Mikki taitteli mitä ihmeellisismpiä kuvioita ilmapalloista. Ruokapaikat täyttyivät asiakkaista. Iloisuus ja rentous – tässä yhteenveto. Iloisina ja rentoina poistuimme Cartagenasta ja totesimme, että kaikki oli just niin hyvin kun olla voi. Mitä ihminen oikeasti tarvitsee ollakseen onnellinen? Valoa ja lämpöää. Ruokaa. Paikkaa, mitä voi kutsua kotiksi. Perhettä ja ystäviä. Naurua ja hauskaanpitoa! Siinä ne!

 

 

Mira – Papa Noel, Papa Noel!

                 kuusi

Jouluaatto. Kahvilaan ja kauppaan alkaa tullaa ihmisiä. Kuka tulee aamukahville tai glögille, kuka kyselemään onko siirappia tai saaristolaisleipää tai edes perunalaatikkoa. Valitettavasti laatikot ovat loppuneet. Yksi leipää on vielä pakastimessä ja pikkaisen joulutorttuja. Niin vilkasta on ollut kaupan puolella. Kuuluu iloista puhesorinaa. Erkka, kahvilanpitäjä, kerro yhdelle rouvalle, että hän oli ollut aikomuksessa jättää joulunvietto väliin, mutta eipäs onnistuu – hänet on kutsuttu jo kahden paikkaan. Voi miten ihanaa, ajattelen! Joku tulee ja osta 10 karjalanpiirakka. Iäkäs mies tilaa jo toista annosta brändiä. Nuori äiti hakee Nan – maitoa. Norjalainen rouva halua kertoa, miten iloiseksi hän tuli, kun heti kahvilan ovella sai tuntumaan, että hän on tervetullut. Voi! Miten hienoa, että hänestä näin tuntuu…

Illalla suunnistelin keskustaan, kirkonaukiolle. Kävelin ranta pitkiin. Tuntui kun kaikki olisivat yhtäkkiä jonnekin kadonneet. Sisällä varmasti -ajattelin, joulupöydässä.

        IMG_0371             IMG_0373

IMG_0408            IMG_0418

merelle katsova nainen -patsas

      merelle katsova nainen -patsas      

Yksittäiset ihmiset siellä sun täällä. Nopeasti pimenevä päivää. Ajattelin jo kääntyä takaisiin. Toisaalta, pitkän matkan olin jo tehnyt, Voisinhan vilkaista keskukseenkin. Rannalta 10 min matka. Yhtäkkiä olin keskellä vilskettää. Kauppakatujen somistetut ikkunat ja oi ihme, joulun viettäjiä! Parkinreunalla autolava sekä joulupukki. Ajattelin, että ilmeisesti turisteja varteen.

IMG_0353     IMG_0349

IMG_0351       IMG_0350

IMG_0334        IMG_0335

IMG_0415

Mitä lähemmäksi kirkkoa, sitä enemmän ihmisiä tuli vastaan. Kirkonaukiolla ja sitä reunustavalla kadulla odotti jo parisen sataa aikuista – lasta. Kyselin, mitä tässä tapahtuu. Papa Noel, Papa Noel on tulossa, sain vastaukseksi.

IMG_0430

Kysyin, milloin? Joku sanoi, että täsmälleen ei tiedä, mutta varmasti pian. Käytin aikaa katsellakseen ja ostaakseen paahdettuja kastanjoja. Ne maistuivat uuniperunoille.

IMG_0356                 IMG_0362

IMG_0424    IMG_0431

IMG_0406    IMG_0433

Lapset pyörivät vanhempien ympärillä, pyydettiin pipaksia (auringonkukan siemeniä) tai karkkeja ja toistettiin kysymystä milloin hän tulee?

Jostain kauempana kuului torven soittoa ja joulumusiikkia – nyt hän tulee!!!

IMG_0440

Tuttu autolava lähestyi ja joulupukkeja, oi, niitä oli ainakin 10! Odottavista aikuisista tuli hetkessä lapsia (minä mukaan lukien) ja lapset …..

IMG_0444       IMG_0453

IMG_0451

Rumpuja, palloja ja pehmoleluja heiteltiin autolavalta. Hyvää joulua – Feliz Navidad toivotettiin ja yhtäkään todista naama en huomannut. Oli juhlan aikaa.

IMG_0459

Takaisin asunnolla ajattelin, että kuitenkin kaikki eivät hymyilleet. Näin lapsia kyynelet kasvoilla. Voi harmi! Niille ei riittänyt lahjoja. Vaikka ei se rumpu tai pallo tai pehmolelu itsestään mitään erikoista ollut. Mutta jäädä joulupukin lahjoitta, se oli varmasti kaikein ikävin. Sellainen oli jouluaatto Torreviejassa vuonna 2014. Lopetin sen kupillisella kahvilla ja piparilla.           Ja hymyilin. Oli ollut hieno päivää!

Ajattelen teitä!

feliz navidad

Huomenta kaikille, missä ikinä olettekaan! Hyvää huomenta ja rauhallisia loppuvuoden päiviä.Istun oma asunnon olohuoneen pyöreän pöydän takana, internetiradio soittaa joulumusiikkia, ikkuna takaa on vielä pimeää. Kello näyttää 7.00 paikallista aikaa. Reilun puolen tunnin päästä alkaa valkenemaan. Ajattelen teitä kaikkia. Perhettäni – poikiani Andrusta ja Margusta. Lapsenlapsiani Mathiasta, Henrikkia, Steniä, Stella-Mariaa, Stevenia, Ingelya ja Eleria,  rakasta äitiäni. Hyviä ja ystävällisiä ihmisiä – Pirkkoa ja Yrjöä, Mari ja Erkkaa, Pia ja Tuula, Riitta ja Mika, Kari ja Leena, Jarkko, Jenni ja Mia, Harriet, Catharina ja Jukka. Ajattelen koulukavereitä – Susanna ja Annea ja Ilona, Juha ja Olga. Ystäväni Malle ja Virpi! Olette kaikki tuonneet iloa minun elämään! Olette antaneet rakkautta, ystävyyttä, mahdollisuuksia, neuvoja, tukea.  Kiitos! Kiitos! Kiitos! Rauhallista Jouluaikaa!  Olkoon Uusi Vuosi teille täynnä iloa ja rauhaa, uusia mahdollisuuksia, hyvinvointia ja rakkautta!

Suolan tie

Torrevieja on auringon, puistojen ja rantojen kaupunki. Kaupunki on onnistunut pitämään perinteistä. Torrevieja sijaitsee Iberian niemimaan kaakkoisosassa, Alicanten maakunnaneteläosassa, Valencian autonomisella alueella. Tässä on yksi maailman parhaista ilmastoista, vuoden keskimääräinen lämpötila on 18 astetta. Välimeri pehmentää ilmastoa ja kaupunki on suojassa lännestä tulevilta myrskyiltä ja kylmiltä tuulilta.

IMG_0114          IMG_0115

IMG_0118

Rantaviiva on 14 km pitkä ja korkea keskimäärinen lämpötila sekä runsas aurinkonpaiste tekevät talvesta täydellisen ajankohdan nauttia. Melkein 45% kaupunkin alueesta on luonnonsuojelunaluetta. Myöhemmin tutustutan teille ainakin yhtä luonnonpuistoista ”Parque Natural de Las Lagunas de La Mata y Torrevieja” Tein retken sinne viikko sitten ja harmistuin kun huomasin, että kamerani muistikortti oli jäänyt tietokoneeseen. Täytyy se retki tehdä toistamiseen. Mutta – suolajärvistä puheen olleen – alueella harjoitetaan vanhaa suolan keräämistapaa.

03        IMG_0196

    IMG_0195   IMG_0198         

Järvistä kerätty suola kasataan ja annetaan kuivaa. Sen jälkeen pussitetaan ja ladataan rekkoihin tai ….. lähetetään renniä pitkiin satamaan.

Satamassa ei odota kuorma-auto, vaan suola kulkee suoraan laivaan.

laiva

Tässä kuvassa se suolalaiva juuri tulossa. Torreviejasta vie suolan tie muualle Eurooppaan.